Minä esiintyjänä

Tehtävän tarkoitus oli kehittää omia viestintätaitoja. Apuna käytettiin omia esiintymiskokemuksia, sekä muiden antamaa palautetta.

1.11 Pidin parini kanssa puhe-esityksen, jonka palaute oli yllättävän positiivista. Ainoa henkilökohtainen kritiikki mitä sain, koski hieman liiallista paperista lukemista ja pienestä kontaktin puutteesta yleisöön. Palautteissa kehuttiin kuuluvaa ja selkeää ääntä, hyvin jaettuja puheenvuoroja, sekä uskottavaa ja rentoa olemusta.

Olen kritiikin kanssa samaa mieltä. Kärsin kovasta esiintymisjännityksestä, jonka takia välttelen yleisöön katsomista. Paperiin turvaudun vähän liian helposti, koska jännityksen takia ajatus katkeaa helposti.

Tiedostan sen, että esiintymispelosta pääsee eroon vain harjoittelemalla. Mistään rentoutumisharjoituksista ei ole minulle apua, koska yleensä esityksen alussa tunnen oloni melko rauhalliseksi. Vasta puolivälissä jännitys alkaa nousta, jolloin mukaan tulevat kaikki fyysiset oireet, kuten käsien hikoilu, sydämen hakkaaminen, järkyttävä suun kuivuminen. Monesti myös nopeutan puhettani ja esityksen jälkeen minulle ei jää suorituksesta mitään muistikuvia. Siksi ihmettelenkin palautetta, jossa mainittiin rento olemus, koska todellisuus on hyvin kaukana siitä.

Peruskoulussa esiintymispelkoni oli vielä suurempi, silloin hermoilin esityksiä päiviä etukäteen. Lukiossa jännitys katosi melkein kokonaan. Syynä luultavasti se, että jokainen teki valmisteli esitykset melko hälläväliä-asenteella, joten esiintymissuorituksellakaan ei ollut juurikaan väliä. Nyt korkeakoulussa esityksiin haluaa panostaa ja jännityskin on tullut takaisin.

Lukuun ottamatta tätä kyseistä puhe-esitystä, sekä erästä toista pidempää esitelmää, en oikeastaan ole saanut palautetta esiintymistaidoistani. Toisaalta, en ole kokenut sitä kovinkaan tarpeelliseksi, koska olen aina tiedostanut omat heikkouteni ja yrittänyt pikkuhiljaa kehittyä niissä.

Palautettakaan ei ole hirveästi tullut annettua muille. Syksyn aikana olen jonkin verran arvioinut luokkatovereiden suorituksia. Tuntuu vain hieman hölmöltä antaa toiselle kritiikkiä asiasta, johon itse aina sortuu, vaikka sen antaminen olisikin toiselle hyödyllistä.